Matti Korhonen Mitä sinä sanot

Ihmisoikeuksia kaikille?

Jokaisen suomalaisen tulisi päästä etelän aurinkoon lomalle jonnekin meren rannalle  kerran talvikaudella. Kodin ja työpaikan kuivan sisäilman jälkeen auringossa ja kosteassa suolan aromisoimassa meri-ilmassa vietetyn viikon tai parin aikana iho toipuisi talven rasituksista ja mielikin virkistyisi. Kreikan saaristo on ollut eräs suomalaisten suosituimmista lomakohteista vaikkei alueen lomakausi satukaan talven selkään. Siellä voisi käydä vaikkapa Kosilla. Tämän saaren eräs tunnetuimmista nähtävyyksistä on maailman ensimmäinen sairaala, jonka perustukset ovat vieläkin nähtävissä. Tällä Asklepiosin sairaala- ja temppelialueella kerrotaan asuneen myös Hippokrates-nimisen lääkärin ja filosofin n. 400 eKr. Kosin kaupungin alueella on myös oppaan kertoman mukaan samalta ajalta peräisin oleva plataani-puu, jonka läheisyydessä Hippokratesin tiedetään opettaneen muita lääketieteeseen perehtymään haluavia. Juuri tämän puun siimeksessä ajatellaan Hippokrateen johdolla muiden viisaiden henkilöiden tiimityönä laatineen lääkäreiden työ- ja siviilielämääkin koskettavan eettisen ohjeen.


Tämä ohje tunnetaan tänäkin päivänä Hippokrateen valan nimellä. Valasta on useita käännöksiä ja sen sisällöstä on esitetty eri versioita. Meidän aikamme oppineet ovat pyrkineet vesittämään osittain tämän ohjeen käytäntöä tulkitsemalla sitä paremmin sopivaksi heidän ajatuskuvaansa ajastamme.
Eräässä kosilaisessa matkailijan käsiin sattuneessa Hippokrateen valan tekstissä on kolme pääkohtaa: lapsen päästätys ei ole sallittua, armokuolemassa ei tule avustaa ja kaikkia apua tarvitsevia on kohdeltava yhtäläisesti. Kristinuskokin on ottanut näistä kohdista vaikutteita omaan arvomaailmaansa. Miten sitten on menty maallistuneessa maailmassa? Ainakin näille vaikeille asioille on keksitty pehmeämpiä nimiä. Kuten kerrotaan pelottavasta karhusta muinoin käytetyn salanimiä vaikkapa otso tai mesikämmen. Ja mieluummin puhutaan nykyisin suicidaamisesta kuin itsemurhasta.


Lapsen päästätys on aikanamme arkipäivää. Kun vahinko tapahtuu ja lasta ei halutakaan, asia korjataan saman tien sairaalassa. Ainoa keskustelua ajoittain herättävä kysymys on siitä, mikä on sikiön yläikä, jolloin uusi tulokas katsotaan oikeaksi ihmiseksi ja myös tulee paljon puhuttujen ihmisoikeuksien piiriin. Tämä ikäraja on vaihdellut ajansaatossa, esim. muinoin Roomassa lapsi annettiin syntymän jälkeen erityisille  imettäjänaisille ja vasta kaksivuotiaana takaisin oikealle äidilleen. Syynä tähän oli, että tuolloin lapsikuolleisuus syntymän jälkeen oli hyvin suuri. Tällä haluttiin suojella äitiä vahvan siteen syntymiseltä vauvaan heti synnytyksen jälkeen ja sitten heti perään hyvinkin mahdolliselta menetykseltä. Tämä olisi ollut äidille liian rankkaa etenkin jos olisi halunnut useampia lapsia. Vasta kaksivuotiailla oli jo paremmat elinmahdollisuudet, ja siinä iässä lapsi katsottiin varsinaisesti perheen jäseneksi. Meidän aikanamme tämä ei enää ole ongelma ja parit antavatkin heti raskauden varmistuttua hellitteleviä 'työnimiä' uudelle yksilölle. Ongelmia tuottavat pikemminkin katoliset maat, joissa raskauden keskeytyksille on asetettu kovia rajoituksia. Jotkin lääkärit valittavat jopa itkua tuhrustaen, kun eivät pääse vaikkapa Puolaan abortoimaan puolattaria. Tietenkään ketkään länsimaiden viisaat eivät tohdi esittää samoja ajatuksiaan, kun kyseessä on jokin islamistinen maa.


Armokuolema on nyt noussut elämän ja kuoleman keskustelun aiheeksi. Tämä aihe näistä kolmesta pääkohdasta velvoitteena on pitänyt parhaiten pintansa. Vain harvassa maassa on menty niin pitkälle, että armokuoleman avustaminen on sallittua. Monilla meillä on tai on ollut lemmikkieläimiä, joiden loppupäivien oloa helpotetaan viemällä se eläinlääkärille lopetettavaksi. Tämä toimenpide useimmiten koostuu kolmesta osasta; rauhoittavan kemikaalin viemisestä verenkiertoon, sitten nukuttava kemikaali ja lopuksi hengityksen pysäyttävä aine. Tekninen toimenpide on helppo. Vaikeinta asiassa on päättäminen hyvinkin rakkaan lemmikin kuolemasta, siis antaa kuolemantuomio. Näin se varmasti on ihmisenkin lopettamispäätöstä tehtäessä. Missään sotaromaanissa tai muutoin sotaa käsittelevissä kirjoissa ei ole tuotu esiin tapausta, jossa oman puolen henkilöt olisivat edes auttaneet vaikeasti haavoittuneen sotilaansa kuolemaa, vaikka haavoittunut olisi sitä vaatimalla vaatinut. Sen sijaan vihollinen on aina lopettanut vastapuolen haavoittuneita, ei armosta, vaan kostosta tai muutoin kaiken varalta. Armokuoleman vaihtoehdoksi on esitetty miellyttävää saattohoitoa arvokkaan poismenon saavuttamiseksi. Kyseessä on useimmiten kivunlievitys. Joidenkin kohdalla tämä on syystä tai toisesta hyvinkin vaikeaa, kivunlievitys ei onnistu. On kuitenkin löydetty uusia yhdisteitä, joilla on hyvinkin tehokkaita kivun poistovaikutuksia. Näitä yhdisteitä on etenkin huumeiksi luokitelluissa aineissa. Uusia yhdisteitä näyttää tulevan jatkuvasti markkinoille, siis pimeille markkinoille. Monella suunnalla maailmaa näitä aineita vapautetaan pannasta ja laillistettu käyttö sallitaan halukkaille. Miksei siis voitaisi tutkia, kehittää ja sallia käytettävän näistä aineista saatavia yhdisteitä johonkin hyväänkin tarkoitukseen. Jo nytkin niin monet näyttävät käyttävän näitä aineita omatoimisesti viihdekäytön nimikkeellä elämän tuskan lääkitsemiseen.


Ihmiset ovat aina kovin kärkkäitä puuttumaan toistensa olemiseen ja tekemiseen milloin minkäkinlaisin syiden tai tekosyiden varjolla. Kahdessa edellisessä kappaleessa esitetyissä tapauksissa jopa toisen elämän pituutta halutaan lyhentää, kunhan se vain olisi lailla hyväksyttävissä.


Rahalla saa ja hevosella pääsee, sanoi vanha kansa jo aikoinaan. Tämä toteamus pätee tasa-arvoisuudessa myös terveyspalveluissa. Kyse on enemmänkin kunkin yhteiskunnan järjestämien terveydenhuollon palveluiden tasosta kuin yksittäisen lääkärin päätettävissä olevista toimista. Suomessakin on monia yksityisiä terveyspalveluiden tarjoajia. Työterveyslääkärit ovat monien saatavilla yksityisistä yrityksistä. Toiset taas ovat ulkona kuin lumiukko mahdollisuudesta valita terveysasemansa hoitoa pikaisesti tarvitessaan, vaan voivat joutua odottamaan kauankin jonossa vuoroaan ajanvaraukseen. Hallituksen uudessa Sote-esityksessä tätä epätasa-arvoa esitetään poistettavaksi tarjoamalla samanlaiset valintamahdollisuudet jatkossa myös heille, joilta ne tällä erää puuttuvat. Esityksen vastustajat oikoisesti sanottuna haluavat tasa-arvon tässä kohtaa toteutuvan yhdellä ja ainoalla kaikille samanlaisella järjestelmällä.


Hippokrates antaa ohjeistusta myös lääkäreiden yksityiselämään, jonka tulisi olla hillittyä ja nuhteetonta. Näin näyttää olevankin. Ainakaan Suomessa tiedotusvälineet eivät ole saaneet jymyjuttuja lääkärikunnasta. Toisin on esimerkiksi erityistä nuhteettomuutta vaativassa ammatissa kuten poliisikunnassa, jonka henkilöstön määrä on noin kolmas osa lääkäreiden ammatissa toimivien määrästä. Onpa ylin syyttäjäviranomainen jopa esittänyt erityisen yksikön perustamista tutkimaan poliisien rikoksia. Tällaista ei ole sattunut muiden ammattiryhmien kohdalle.  

Hyvää Joulua ja vuodenvaihdetta US:n blogisteille ja lukijoille!
Täällä on niin paljon luettavaa, ettei aika tahdo riittää.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Toimituksen poiminnat